Installaatio kertoo väsyneen, eteishalliin uuvahtaneen Rafaelan arkiaamusta ennen töihin lähtöä.

Rafaelalla on tänään päällään asukokonaisuus, johon pukeutumalla hän etsii lohtua ja puhtia arkiseen aherrukseensa ja haluaa kohottaa samalla suojelusenkelin, joskus hieman hukassa olevaa, arvokkuutta imagossaan. Hiukset ovat enää vailla hiuskoristetta. Asuun kuuluvat, kokonaisuuden viimeistelevät kengät odottavat lattialla. 

Siivet on edellisen työpäivän jälkeen huolettomasti heitetty tikkaille odottamaan niiden pukemisen mukanaan tuomia velvollisuuksia ja uutta, alkavaa työpäivää. Aamun kolmas kahvikuppi on tyhjä ja tikapuut kohti päivän uurastusta pitkät.

Rafaelalla on eteisessä vuosia sitten siskoltaan saama lahja. Sen sisältämä mietelause silmissään saa hänet lopulta avaamaan silmänsä, pukeutumaan loppuun ja kipuamaan työpisteelleen pilvenreunalle ratkomaan tämän päivän ongelmia. Jos vaikka aloittaisi niistä päälle kaatuvista.